lauantai 29. joulukuuta 2012
"Halinalle"
Jäjellä enää musta poika, jolle 10-vuotias antoi nimen "Halinalle" peuhattuaan hetken sen kanssa. Pikkuinen prinsessamme muutti tänään Hyvinkäälle. Siitä tuli sijoituskoirani, joten odottelen erityisen kovasti uutta tapaamista. Pikkupoika saa nyt opetella yksin leikkimistä, nukkumista ja syömistä. Toistaiseksi se on sopetunut hyvin kohtaloonsa.
perjantai 28. joulukuuta 2012
Joulunaika
Joulua edelsi suuri lähtöviikonloppu. Perjantaina Kerttu muutti omaan kotiinsa tänne Espooseen.
Lauantaina olivat vuorossa Nalle suuntana Pori, ja sen jälkeen Elvis ja Roci
matkasivat Lappeenrantaan. Tässä vaiheessa pentuhuoneen tunnelmat olivat
selvästi alakuloiset. Jäljellejääneet tajusivat, että jotain puuttuu.
Sunnuntaina lähti vielä Dani Juvalle. Tuhannesti onnea pikkupennuille ja
uusille perheille! On ollut mukava kuulla siitä, miten pennut ovat kotiutuneet.
Toivottavasti saadaan jatkossakin viestejä, miten menee ja vielä tavataankin.
Onneksi jäljelle jäi kaksi, joten ne ovat saattaneet viihdyttää toisiaan. Jouluna seurana oli myös erilaisia ihmisiä pienestä suuriin. Kaksivuotias istui pentuhuoneessa jakkaralla ja toisti "Älä pelkää pikkupentu, ei ole mitään hätää." Hänestä oli ihanaa, kun joku oli häntä pienempi. Belgianpaimenkoira Riaan tutustuttiin ja Riia pääsi paimentamaan, kun pennut päästettiin pihalle.Lumi ei kaksikkoa oikein miellytä, mutta ulkoiltu on kuitenkin.
Parivaljakko valitsi nukkumapaikaksi koiranpedin. Liian suuressa pentulaatikossa ne käyvät välillä riehumassa. Koko koti on nyt tutkittu. On mukavaa päästä juoksemaan väljempiin tiloihin.
Onneksi jäljelle jäi kaksi, joten ne ovat saattaneet viihdyttää toisiaan. Jouluna seurana oli myös erilaisia ihmisiä pienestä suuriin. Kaksivuotias istui pentuhuoneessa jakkaralla ja toisti "Älä pelkää pikkupentu, ei ole mitään hätää." Hänestä oli ihanaa, kun joku oli häntä pienempi. Belgianpaimenkoira Riaan tutustuttiin ja Riia pääsi paimentamaan, kun pennut päästettiin pihalle.Lumi ei kaksikkoa oikein miellytä, mutta ulkoiltu on kuitenkin.
Parivaljakko valitsi nukkumapaikaksi koiranpedin. Liian suuressa pentulaatikossa ne käyvät välillä riehumassa. Koko koti on nyt tutkittu. On mukavaa päästä juoksemaan väljempiin tiloihin.
tiistai 18. joulukuuta 2012
Haikein mielin
Pitkä projekti alkaa olla lopuillaan. Tuntuu jo vähän haikealta. Wendy-mamma lähti joulunviettoon omaan kotiinsa. Kiitos Wendylle. Sinulla oli iso urakkaa ison katraasi kanssa. Meistä tuli hieno työpari. Toivotan sinulle helpompia aikoja. Ne olet ansainnut. Kiitos Mariannelle, joka olet ollut iloisesti mukana ja apuna.
Ensimmäinen pikkuinen lähti myös matkaan. Pieni, iso "Pähkinänsärkijä" oikeammin sydämensärkijä matkasi tänään Länsi-Suomeen vanhemman pinserin kaveriksi. Onnea matkaan ja onnea myös uudelle perheellesi.
Pentuhuoneessa yhden lähtö ei vielä tunnu. Meno on ajoittain kovaa ja hampaat ovat käytössä. Selvästi tuntuu siltä, että pennut tarvitsevat jo sitä oikeaa ihmistä, joka tekee niistä kelpo koirakansalaisia.
Monenlaista on kuitenkin harjoiteltu. Seikkailua ympäri taloa, Ida-mummon kanssa seurustelua, ulkoilua ja lumeen tutustumista, rappujen kiipeämistä...
tiistai 11. joulukuuta 2012
Pennut tarkastettu
Pennut on sitten identifioitu
Niin erilaisia ja kaikki siksi juuri niin ihania.
Windläufer Nussknacker, punainen koko joukon suurin ja pärjäävä poika (Pähkinänsärkijä-baletista)
Windläufer Nobelpreis, musta pienenä syntynyt, mutta muiden joukossa kirinyt ihanan sitkeä sissi
Windläufer Nachtritter, reipas musta poika, yksi niistä ensimmäisistä menossa uutta kohti
Windläufer Nordkönig, vakaa musta poika, tuntee jo nimen Nalle
Windläufer Nibelungenheld, musta (Nibelunge-tarun mukaan) porukan liikkuvin kaveri
Windläufer Nachbarjunge, musta rauhallinen poika, joka ei välitä tapella
Windläufer Nebelprinzessin, punainen ehtivä tyttö, tuntee nimen Kerttu
Windläufer Nachtkönigin, musta rauhallinen silkkiturkkinen tyttö
Lääkärireissu sujui hienosti. Kiitos Wendyn emännälle Mariannelle, joka oli auttamassa. Pennut matkustivat autossa ihan rauhallisesti ilman enempiä vikinöitä, eikä kukaan voinut pahoin. Kaikki antoivat lääkärin tutkia. Ainoastaan sirutus vähän nostatti tunteita. Hyvät paperit saatiin uusille omistajille annettaviksi. Kuvittelin, että kotona kaikki sortuvat uupuneina kuka minnekin nukkumaan. Niin ei kuitenkaan käynyt. Ensin tehtiin pitkään pidätetyt pissat ja sitten riemu ratkesi ja leikki alkoi. Wendy-mamma nuoleskeli vieraita hajuja pentujen korvista pois.
Kyllä nykyinen rekisteröinti on sujuvaa. Ennen kuin ehdimme poistua vastaanotolta, sirunumerot olivat jo Oma koirassa.
Niin erilaisia ja kaikki siksi juuri niin ihania.
Windläufer Nussknacker, punainen koko joukon suurin ja pärjäävä poika (Pähkinänsärkijä-baletista)
Windläufer Nobelpreis, musta pienenä syntynyt, mutta muiden joukossa kirinyt ihanan sitkeä sissi
Windläufer Nachtritter, reipas musta poika, yksi niistä ensimmäisistä menossa uutta kohti
Windläufer Nordkönig, vakaa musta poika, tuntee jo nimen Nalle
Windläufer Nibelungenheld, musta (Nibelunge-tarun mukaan) porukan liikkuvin kaveri
Windläufer Nachbarjunge, musta rauhallinen poika, joka ei välitä tapella
Windläufer Nebelprinzessin, punainen ehtivä tyttö, tuntee nimen Kerttu
Windläufer Nachtkönigin, musta rauhallinen silkkiturkkinen tyttö
Lääkärireissu sujui hienosti. Kiitos Wendyn emännälle Mariannelle, joka oli auttamassa. Pennut matkustivat autossa ihan rauhallisesti ilman enempiä vikinöitä, eikä kukaan voinut pahoin. Kaikki antoivat lääkärin tutkia. Ainoastaan sirutus vähän nostatti tunteita. Hyvät paperit saatiin uusille omistajille annettaviksi. Kuvittelin, että kotona kaikki sortuvat uupuneina kuka minnekin nukkumaan. Niin ei kuitenkaan käynyt. Ensin tehtiin pitkään pidätetyt pissat ja sitten riemu ratkesi ja leikki alkoi. Wendy-mamma nuoleskeli vieraita hajuja pentujen korvista pois.
Kyllä nykyinen rekisteröinti on sujuvaa. Ennen kuin ehdimme poistua vastaanotolta, sirunumerot olivat jo Oma koirassa.
sunnuntai 9. joulukuuta 2012
Tänään pentujen isä Luca (Ceriinan Primas) valittiin Messukeskuksen Voittaja- näyttelyssä parhaaksi pinseriksi. Isä on siis Voittaja 2012. Sisarpuoli Viima (Fundora's Jorinda) oli narttujen toiseksi paras saaden sertin. Hyvä isä ja sisko!
Sunnuntaipäivä meni syöden, nukkuen ja painien. Käytiin myös ulkona haistelemassa talvi-ilmaa. Kynnet leikattiin taas kerran ja hampaat katsottiin. Hyvin meni.
Sunnuntaipäivä meni syöden, nukkuen ja painien. Käytiin myös ulkona haistelemassa talvi-ilmaa. Kynnet leikattiin taas kerran ja hampaat katsottiin. Hyvin meni.
tiistai 4. joulukuuta 2012
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
perjantai 30. marraskuuta 2012
Uutta pentuhuoneessa
Varastosta haettiin pentujen kuljetuslaatikko. Osa pennuista omi sen heti
käyttöönsä. Siellä on kiva kölliä tiiviinä kasana suojaisessa paikassa. Samalla
opitaan suljetussa tilassa olemista. Ovi on kylläkin poissa, niin, että kulku
on kaiken aikaa vapaa.
Hampaita on sen verran, että pureskelu tuntuu jo. Olenkin odottanut sitä päivää, kun pennut ovat kiinni housunlahkeessa tai kantapäässä, niin että ei uskalla jalkoja siirtää. Poisoppiminen on aloitettu.
Kyllä nuo pennut syövät ... ja kakkaavat ja pissaavat. Surullista, jos eivät niin tekisi.
Hampaita on sen verran, että pureskelu tuntuu jo. Olenkin odottanut sitä päivää, kun pennut ovat kiinni housunlahkeessa tai kantapäässä, niin että ei uskalla jalkoja siirtää. Poisoppiminen on aloitettu.
Kyllä nuo pennut syövät ... ja kakkaavat ja pissaavat. Surullista, jos eivät niin tekisi.
torstai 29. marraskuuta 2012
Pennut pääsivät tiistaina 4-viikkoispotrettiin, kun hovikuvaaja käväisi meillä. Olihan se vähän jännittävää, mutta jotain kuitenkin saatiin. Pieni vihreä miehemme oli niin innoissaan jauhelihasta, ettei meinannut pöydällä pysyä. Se onkin porukan innokkain liikkuja.
Pesuhuone on otettu leikkikäyttöön, joten tuttuusalue on laajentunut. Tänään pitelivät tyttäremme pojat (4v ja 2v) pentuja sylissään ja niiden pienet hampaat ja kieli herättivät ihastusta. Pennut katselivat lapsia aluksi ihmeissään ja varmaan oudoksuivat heidän kirkkaita ääniään.
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



