Varastosta haettiin pentujen kuljetuslaatikko. Osa pennuista omi sen heti
käyttöönsä. Siellä on kiva kölliä tiiviinä kasana suojaisessa paikassa. Samalla
opitaan suljetussa tilassa olemista. Ovi on kylläkin poissa, niin, että kulku
on kaiken aikaa vapaa.
Hampaita on sen verran, että pureskelu tuntuu jo. Olenkin odottanut sitä
päivää, kun pennut ovat kiinni housunlahkeessa tai kantapäässä, niin että ei
uskalla jalkoja siirtää. Poisoppiminen on aloitettu.
Kyllä nuo pennut syövät ... ja kakkaavat ja pissaavat. Surullista, jos eivät niin tekisi.
perjantai 30. marraskuuta 2012
torstai 29. marraskuuta 2012
Pennut pääsivät tiistaina 4-viikkoispotrettiin, kun hovikuvaaja käväisi meillä. Olihan se vähän jännittävää, mutta jotain kuitenkin saatiin. Pieni vihreä miehemme oli niin innoissaan jauhelihasta, ettei meinannut pöydällä pysyä. Se onkin porukan innokkain liikkuja.
Pesuhuone on otettu leikkikäyttöön, joten tuttuusalue on laajentunut. Tänään pitelivät tyttäremme pojat (4v ja 2v) pentuja sylissään ja niiden pienet hampaat ja kieli herättivät ihastusta. Pennut katselivat lapsia aluksi ihmeissään ja varmaan oudoksuivat heidän kirkkaita ääniään.
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
perjantai 23. marraskuuta 2012
Miten nopeasti aika meneekään. Pentusilla on jo hampaat. Pikkuiset ne ovat,
mutta erottuvat selvästi ja tuntuvat. Pentulaatikolla painitaan. On se kivaa, kun meitä on niin monta. Ruokailu kupilla menee jo aika hyvin.
Tosin joku rohmu erehtyy joskus kurkottamaan koko kulhon yli ja välillä
pikkuiset tassut menevät kuppiin. Ruuan jälkeen on kiva nukahtaa mamman syliin.
Kakka- ja pissaruljanssi on päässyt hyvään alkuun. Hesarit hupenevat hyvää
vauhtia. Apua!
Tänään on tavattu mukavia, upouusia ihmisiä. Vieraita saadaan vielä viikonloppuna lisää. Wendy-mammakin on saanut rapsutuksia.
Tänään on tavattu mukavia, upouusia ihmisiä. Vieraita saadaan vielä viikonloppuna lisää. Wendy-mammakin on saanut rapsutuksia.
maanantai 19. marraskuuta 2012
Elämä pentulaatikolla on vilkastunut. Laatikosta on jo karkailtu ja pissattu lattialle. Ohjelma emon imetystaakan helpottamiseksi on alkanut. Kaikki ovat saaneet yksilöllistä latkimisopetusta. Ihan vielä sillä ei maha täyty, mutta ei ole tarkoituskaan. Tänään "nautittiin" matolääke tahnana näin ensimmäisellä kerralla. Ei siinä pahemmin irvistely, mutta kaikki tuntuivat maistelevan suussaan uutta makua. Pennut nukkuvat hiljaa enemmän ajan päivää, mutta joskus ne innostuvat pienesti haukkumaan ja murisemaan. Yön ne viettävät hiljaisesti. Ei ihme, maitobaari on yöllä aina auki.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




